Kansallisgalleria - Taidekokoelmat

?action=image&iid=S9474301&profile=CC0topicartworkbignew
?action=image&iid=S9474301&profile=CC0full
Master of the Vanitas Texts: Vanitas
artwork/S-2002-46/S9474301
Kuva: Kansallisgalleria/Aaltonen, Hannu
Kuva: Kansallisgalleria/Aaltonen, Hannu
Tämä teoskuva on lisensoitu CC0-lisenssillä ja on vapaasti käytettävissä, sillä teoksen tekijänoikeuden suoja-aika (70 vuotta taiteilijan kuoleman jälkeisestä vuodesta) on päättynyt.
Teoskuvia voi tilata julkaisukäyttöön Kuvapalvelusta
?action=image&iid=S9474301&profile=CC0topicartworkbignew
?action=image&iid=S9474301&profile=CC0full
Master of the Vanitas Texts: Vanitas
1/2
artwork/S-2002-46/S9474301
Kuva: Kansallisgalleria/Aaltonen, Hannu
?action=image&iid=S9474300&profile=CC0topicartworkbignew
?action=image&iid=S9474300&profile=CC0full
Master of the Vanitas Texts: Vanitas
2/2
artwork/S-2002-46/S9474300
Kuva: Kansallisgalleria / Ateneum/Aaltonen, Hannu

Asetelmat, joissa tarkoin valitut esineet symboloivat ihmiselämän lyhyyttä, ajan peruuttamattomuutta ja maallisten nautintojen ja vallan katoavaisuutta, saivat suuren suosion etenkin 1600-luvun hollantilaisessa taiteessa. Näitä asetelmia kutsuttiin nimellä vanitas (=turhuus, kts. Raamatun Saarnaaja 1:2: Vanitas vanitatum...et omnia vanitas; ” turhuuksien turhuus...kaikki on turhuutta.”). Vanitas-aiheiden suureen suosioon 1600-luvun kuvataiteissa vaikutti epäilemättä filosofis-uskonnollisten suuntausten ohella se, että Kuolema oli tuttu vieras niin köyhien kuin varakkaidenkin kodeissa, sillä Euroopassa riehuivat sodat ja rutto. Vanitas-asetelmissa jokaisella esineellä on moraalinen viestinsä, joka yleensä varoittaa aistielämän harhoista ja lyhytaikaisuudesta.

Espanjalaiselle Antonio da Peredalle attribuoidussa Vanitas-asetelmassa pääkallo viittaa kuoleman väistämättömyyteen, vanhat kirjat symboloivat maallisen tiedon lyhytaikaisuutta. Sammunut kynttilä viittaa Raamatun Ps. 102:4: ”Päiväni haihtuvat kuin savu”... Maljakon neilikat viittaavat Kristuksen kärsimykseen. Taustalla olevasta paperilapusta on luettavissa sanat ”Vana est pulchritud[o]”, kauneus on katoavaista.

Jalo Sihtola osti teoksen Helsingissä 1936. Taustakankaalla oleva sinetti ja leima osoittavat, että teos on kuulunut aikaisemmin kuuluisan venäläisen keräilijän, Paul Delaroffin kokoelmaan, joka myytiin Pariisissa 1914.

Sinebrychoffin taidemuseo, 2007

korkeus 49,00 cm
leveys 64,00 cm
lahja 10.12.2001, S-2002-46